Blogi

22.5.2019. Ympäristödiktatuuri − vihreä totalitarismi

30.8.2019. Luonnonsuojeluideologia uhkaa  lintulajistoa

28.9.2029  Syntyvyys ‒ uuden sukupolven synnytyslaitos pelastaa ihmislajin

Matti Sarmela 22.5.2019

Ympäristödiktatuuri − vihreä totalitarismi


Onko ilmastonmuutoksen torjumisesta tulossa ideologia. joka alistaa ihmisen uuteen totaaliseen kulttuurijärjestelmään - maapallon lopulliseen hirmuvaltaan?

Ilmastoahdistus on jo alkanut. Ihmiskunnan historian vaiheissa kaikki totalitaariset ideologiat ovat käyttäneet lapsia häikäilemättömästi hyväkseen. Ruotsissa joku tunnesairas pikkutyttö lietsoo jo silmitöntä vihaa, jonka kohteena ovat edelliset sukupolvet, hänen omat vanhempansa mukaan lukien, ja saa mediassa maailmanlaajuisen huomion. Mediahuomiosta eivät enää kilpaile kouluampujat, vaan ympäristöraivoajat, jotka haluavat luoda uuden lynkkausideologian.

Ruotsin noitavainoissa kaikkein yleisimmin ilmiantajina toimivat lapset; arvioiden mukaan 40 %:ssa oikeudenkäynneistä. Lasten hyväksikäyttö toistui natsi-Saksassa ja toistui kommunistisissa diktatuureissa, joissa oikeaa puhdasta ideologiaa puolustavat hyvät kommunistit tuomitsivat miljoonia ihmisiä kansan vihollisina. Ja tulee toistumaan ympäristödiktatuuria luotaessa, elleivät yhteiskuntaa ylläpitävä hiljainen enemmistö pysty sitä estämään.

Luonnonsuojeluaatteen ottavat haltuunsa ideologian myötäjuoksijat, joiden motiivina on julkisuus ja valta.

Ympäristösyntiset. Totalitaarisen ideologian hirmuvalta perustuu vastustajiksi luokiteltujen dehumaanistamiseen, moraaliseen epäinhimillistämiseen. Ideologisen järjestelmän vastustajat on tehtävä eettisesti niin huonoiksi, että heidät voidaan eliminoida, poistaa hyvien oikeauskoisten kansalaisten yhteiskunnasta. Maapallon pelastaminen halutaan tehdä moraaliseksi velvollisuudeksi, josta poikkeaminen on kuolemansynti, muita mielipiteitä ei enää sallita. Kuluttajien syyllistäminen on jo käynnissä, yhä useammat julkisuuspyrkyrit masinoivat kauhukuvia, luovat uusia ja uusia välttämättömyyksiä, määrittelevät ympäristösyyllisiä, kunnes kuluttajaa ympäröi yhä ankarampi oikeiden elintapojen normisto. Enää lapsia ei tarvita ilmiantajina, algoritmit ilmoittavat jokaisen kansalaisen ympäristökelpoisuuden.

Moraalinen tuomitseminen on jatkuvasti tiukentuva prosessi, jota on hyvin vaikea pysäyttää. Ympäristöhurskaiksi julistautuvat alkavat kilpailla maapallon pelastamisesta ja löytävät aina uusia ja uusia "hyviä ympäristötekoja", joita kaikkien "vastuullisten" ihmisten on tehtävä, ettei heitä leimattaisi koko maapallon ja ihmiskunnan vihollisiksi.

Oppineiden luoma hegemonia. Jotkut kristinuskon osuutta vähättelevät tutkijat väittävät, että noitavainot syntyivät "kansanuskosta", koska noitaoikeudenkäynneissä kyläläiset syyttivät toinen toisiaan. Noitavainojen ideologisen perustan, syyllistämisen hegemonian loi aikansa oppineisto ja valtaan pyrkivä kristillinen meritokratia, aikansa yhteiskuntapoliitikot, joiden asema ja ura perustui keskitetyn ideologian valvomiseen.

Tulevan hiilijalanjälkihysterian luovat tiedeuskonnon ideologit. Ihmiskuntaa uhkaa tieteellistekninen ympäristödiktatuuri, joka perustuu ihmisen, luonnon ja tulevaisuuden digitaaliseen valvontaan. Nykyajan ilmastouskonnon pikkupapit keksivät jatkuvasti uusia "noitavasaroita", ympäristösyntejä ja ilmastorikoksia. Tällä hetkellä vuorossa ovat jo kesämökit, vaikka kesämökkiläiset jos ketkään pitävät yllä luonnon monimuotoisuutta. Sitten on vuorossa autoilu, matkustaminen, eläinperäinen ruoka ja kaikki kuluttaminen, mikä vain voidaan osoittaa epämoraaliseksi.

Ubiikki, kaikkialle ulottuva digitaalinen kontrolli on ns. kehittyneissä länsimaissa jo lähes täydellistä, samoin tekniikka, jolla massojen ajattelua voidaan ohjata. Kansalaisista kootaan ja tallennetaan jo lähes kaikki oleellinen tieto lapsuudesta vanhuuteen, fyysinen ja psyykkinen kehitys, koulumenestys, tutkinnot, suorituskyky, sairaudet, kulutustottumukset, hiilijalanjäljet ja selkäreppu. Kasvojentunnistustekniikka ja valvontakamerat luovat yhteiskunnan, jossa kansalaisten valvonta muuttuu täydelliseksi. Puuttuu vain kansalaisten julkinen profilointi, kansalaishyödyllisyyden määrittely. Mutta sellainen voidaan jo helposti tehdä, kun kaikki tarvittavat tiedot on jo talletettu. Kun valvonnan välineet ovat olemassa, niitä tullaan myös käyttämään.

Kaikkein vahvimpia uuden diktatuurin aseita ovat kaikkialle ulottuva hiilijalanjälkien ja saastereppujen mittaaminen. Ne ovat tieteellisteknisen ympäristödiktatuurin säälimättömän toteuttamisen perusta. Ideologisena perustana tulee ilmeisesti olemaan vaatimus kuluttamisen oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta. Sitä tullaan nimittämään uudeksi ihmisyydeksi ja demokratiaksi.

Tasa-arvoisen kulutuksen diktatuuri. Kun kansallisvaltiot eivät voi ohjata globalisaatiota, digitalisaatiota, robotisaatiota eikä muutakaan kehitystä, maailmankansalaiset voivat ylläpitää illuusiota yhteiskunnan tasa-arvoisuudesta valvomalla kulutuksen yhdenmukaisuutta, siinä täydellistyy samanlaisuuden demokratia ja yhtäläiset ihmisoikeudet. Yhteiskunta on oikeudenmukainen, tasa-arvoinen ja totaalisesti hallittavissa, kun kaikkien maailmankansalaisten kulutusmahdollisuudet standardoidaan. Kukaan ei saa kuluttaa niin, että maapallon pelastaminen vaarantuu eikä ylittää niitä normeja, joita hyvälle elämänmuodolle on asetettu.

Tulevaisuudessa kulttuuri ja ihmiselämä suhteutetaan ilmastonmuutokseen, kaikki mikä on vastoin maapallon pelastamisen ideologiaa, tuomitaan epämoraaliseksi, rikokseksi koko ihmiskuntaa vastaan. Oikea postlokaalinen ympäristöihminen asuu metropolissa ympäristönormit täyttävässä pikkuasunnossaan, ei syö lihaa eikä juo maitoa eikä koskaan käy valvomatta luonnossa hiilijalanjälkiä jättämässä, ja muistaa kaikissa käänteissä ylistää ympäristönsuojelun pyhimyksiä ja maailmanpelastuksen johtajia.

Internetissä vellovat miljoonalaumat saadaan vaatimaan poliitikoilta yhä tiukempia ympäristölakeja, teollisuus ja kauppa kilpailevat ympäristöystävällisyydellään, yhä useammat julkisuuspyrkyrit, taiteilijat ja tutkijat löytävät ympäristötekoja, joita jokaisen maailmankansalaisen tulisi tehdä, ympäristöaskeetit kilpailevat herkeämättä mediassa.

Mallon pelastamisen hegemonia tunkeutuu herkeämättä kaikkialle, julkiseen ajatteluun, kaikkeen mitä digitaaliympäristössä tapahtuu, kukaan ei uskalla enää erota massojen kuorosta, jokaisen yhdenvertaisen ihmisen on joka hetki tiedostettava kulutusnorminsa, elämisensä ekologiset rajat. Ympäristöhurskaat kilpailevat julkisuudessa elämänsä ekologisuudesta. Nettiraivoa ja kulutusboikottia pelkäävä media ei julkaise muita uutisia kuin pelastusideologian propagandaa. Dissidentit katoavat julkisuudesta. Ympäristövalta muuttuu totaaliseksi diktatuuriksi, kaikki jotka erittävät elää toisella tavalla, eliminoidaan oikeasta ekologiayhteisöstä.

Kulutuksen säälimättömään säännöstelyyn huipentuu yhdenmukaisuusdemokratia ja ympäristödiktatuuri. Totaalista valvontakulttuuria ovat jo luomassa erilaiset "syyttämisliikkeet", kuten yksisilmäinen feminismi, kostonhaluinen me too -paljastaminen, vapaa narsistinen kasvatus, someraivo ja yhteiskuntaa repivä kansallinen media. Postlokaalisesta yhteiskunnasta katoaa empatia, lähimmäisyys, toisten ihmisten huomioon ottaminen. Tulevaisuudessa ihmisen tunne-elämä on yksinäisyyttä, säälimättömyyttä, toisten ihmisten sulkemista yhä kauemmaksi omasta elintilasta.

Kun kulttuurijärjestelmän kaikki toiminnot on digitalisoitu, jokaisen ihmisen on oltava mukana järjestelmässä, otettava otsaansa pedon merkki. Ilmiannettujen ympäristösyntisten elämä voidaan lopettaa yksinkertaisesti poistamalla heidän koodinumeronsa keskustietokoneesta, maailmanaivoista.

(Tuli taas sanotuksi jotain, jota kehitysuskonnon yhteiskunnassa saa sanoa, mutta mitä vuosikymmenien aikana olen kirjoittanut, on uhkaavasti käymässä toteen. Ehkä ympäristödiktatuuria ei synny, koska se ei lupaa kaikkea aineellista hyvää, vaan niukkuutta ja kieltäytymistä. Mutta onko ideologia jälleen suurempi kuin ihmiselämä?)



Matti Sarmela 30.8.2019

Luonnonsuojeluideologia uhkaa lintulajistoa

Ekologisen pyramidin huiput. Olen Päijänteen saaressa seurannut 60 vuotta lintujen pesintää ja voin yksiselitteisesti todeta, että pihapiirin lintujen katoamiseen ovat yhtenä syynä haukat ja pöllöt, jotka viime vuosikymmenten aikana ovat olleet lintujensuojelun ykköskohteita, ja tietenkin myös varikset ja oravat, nekin kuuluvat nyt totaalisen suojelun piiriin. Vuosikymmeniä sitten meidän vanhassa luhtiaitassa pesi säännöllisesti räystäspääskyjä ja muita pihalintuja, mökin terassilla asui harmaasieppo, ladossa västäräkki; peipposia, kivitaskuja, ja rastaita oli paljon, samoin kahlaajia, jotka ovat nyt hävinneet lähes kokonaan. Suokukotkin kisailivat rantaniityllä. Viime vuosikymmeninä kaikki avopesiä tekevät linnut ovat vähenemistään vähentyneet, pihapiiriin jäivät vain sellaiset, jotka pesivät pöntöissä; nyt ei ole kirjosieppojakaan, jäljellä ovat vain talitintit. Poikasista näyttää jäävän pihalle muutama sulka, tänä vuonna oli syöty lehtokurppakin.

Kysymys ei ole vesien saastumisesta eikä ilmaston muutoksestakaan. Vuosikymmeniä sitten, kun pesiviä lintuja oli paljon, Pohjois-Päijänteen vesi oli täysin saastunutta, melkein lipeävettä. Kaikki oli kohtalaisen hyvin vielä silloinkin, kun petolinnut ja lokit kävivät syömässä kaatopaikoilla, mutta nyt ei mikään ole enää turvassa, vähintään joka puolen kilometrin välein on lokin pesä ja lokit kiertävät jatkuvasti ravinnon haussa reviirillään. Kahlaajat ovat kokonaan hävinneet, vain rantasipi näyttää selviävän.

Viimeistä edellinen räystäspääskypari pesi meidän mökin kurkihirren päällä, kun rakensin seinää 10 sentin päähän sen pesästä. Vaikka kuinka hakkasin ja sahasin, niin pääskyset eivät siitä häiriintyneet, vaan kasvattivat poikasensa ja saivat ne lentoon; koko pesye kävi silloin tällöin tervehtimässäkin meitä. Seuraavana kesänä räystäspääsky pesi verstaani oven yläpuolella ja kasvatti sinä kesänä toisenkin poikueen. Mutta sitten lähistölle ilmestyi ampuhaukka. Sen jälkeen räystäspääskysiä ei ole näkynyt. Pihoissa pesivät linnut turvautuvat ihmiseen, ne alkavat mieluiten rakentaa pesää, jos kesämökillä näyttää olevan jatkuvasti asukkaita.

Turvaton elinympäristö. Maatilojen ja omakotitalojen pihapiiri ei ole enää pikkulinnuille turvallinen pesimisympäristö. Nykyisen luontoideologian jatkuessa kaikkia talonpoikaiskukulttuurin aikana Suomen levinneitä pihalintuja uhkaa häviäminen. Ennen pihapiiriin tulleet haukat ammuttiin ja naulattiin siivet levällään aitan oven yläpuolelle varoitukseksi muille. Lähellä olevat lokinpesät hävitettiin. Orava oli riistaeläin, se ei tullut ihmisten pihoihin, eivätkä varikset ja harakatkaan, ne uskaltautuivat vasta syksyllä tunkioille ja riihen nurkille.

Luonnonsuojelu on muuttanut pysyvästi eri lintulajien, ennen kaikkea petolintujen ja niiden saalislajien välisiä suhteita. Luonnonsuojelijat ovat iloinneet siitä, että petolinnut ovat muuttaneet jo kaupunkeihinkin; Helsingissä pulut ovat monesta kaupunginosista jo kokonaan kadonneet. Lehdissä on julistettu suurena luonnonsuojelun saavutuksena, kuinka merikotkille on syntynyt ennätysmäärä poikasia, 558 kappaletta. Tällaiset ilouutiset tietävät haahkojen ja muiden vesilintujen häviämistä Suomen vesiltä.

Silkkiuikut eivät ole enää moniin vuosiin kyenneet kasvattamaan aikuisiksi enempää kuin kolme poikasta kesässä. Useampaa poikasta ne eivät kykene suojelemaan lokkeja ja muita saalistajia vastaan. Ainoa vesilintu, jonka poikueet näyttävät säilyvän on sinisorsa. Sitä ainakin lokit pelkäävät. Sorsa tarttuu leveällä nokallaan lokin siipeen ja ravistaa sen poikki. Se voi todella vatkata lokkiparan hengiltä.

Luonnonsuojelijoiden pitäisi jo lopulta katsoa peiliin ja lakata "hyysäämästä" petolintuja; jostain syystä juuri petolintujen ja muiden sellaisten lajien suojelu, joita ennen nimitettiin haaskalinnuiksi, on ollut erityisen kunniakasta ja sankarillista. Tuolla niitä nyt pyörii nälkiintyneitä haukan poikasia metsissä, kun saaliita on yhä vähemmän.

Linnuilla, kuten räystäspääskysillä on oma kulttuurinsa ja elämän strategiansa. Ennen perimistä ne tutkivat tarkasti, mitä uhkia ympäristössä on, ja ymmärtävät hyvin, että jos paikalla on paljon petolintuja ja oravia, heidän poikasensa syödään ja kesän pesiminen menee hukkaan. Jos Suomesta ei enää löydy turvallisia elinympäristöjä, linnut muuttavat johonkin muualle.

Nyt pitäisi jo lopettaa maanviljelijöiden ja kesämökkiläisten syyllistäminen ja ryhtyä suunnittelemaan, kuinka talonpoikaisajan piha- ja peltolinnuille saataisiin turvallinen pesimäympäristö. Kesämökkiläiset jos ketkään pitävät yllä suomalaisen luonnon monipuolisuutta, tarjoavat linnuille suojaa ja elävöittävät järvimaisemaa. Räystäspääskyjen viimeisiä turvapaikkoja ovat olleet venesatamat. Ne ovat siirtyneet pesimään laiturien ja vanhojen maantiesiltojen alle, jonne eivät oravat eivätkä variksetkaan pääse. Mutta kuinka kauan? Nykyisessä rakentamisessa ei lintujen tarpeita ole otettu huomioon.

Luonnonsuojelun seuraukset. Muutenkin luonnonsuojelijoiden pitäisi ajatella, millaiseen maailmaan ekologisten selkäreppujen ja hiilijalanjälkien mittaaminen lopulta johtaa. Kun nyt on syyllistetty karjatilalliset ja aletaan vaatia, että maatiloilla tulee olla bioreaktori, alkaa uusi rakennemuutos. Aikoinaan Valio vaati, että karjatiloille tuli hankkia tilatankki. Se lopetti Suomesta pientilat, pienviljelijöiden kulttuurin, ja muutti totaalisesti sen pihapiirin, johon vuosidatojen kuluessa Suomeen levinneet pikkulinnut olivat sopeutuneet. Bioreaktori lopettaa nykyisen maatalouden ja muuttaa sen kansanvälisten konsernien hallitsemaksi automatisoiduksi suurtuotannoksi, jonka luomassa teknoympäristössä vain harvat lajit nykyisestä maaseudun lintufaunasta jäävät elämään. Rakennemuutos hävittää aina kaikki vanhat kulttuurirakenteet ja muuttaa totaalisesti elinympäristön. Globalisaatio tekee jo kesämökitkin uhanalaisiksi, niille saattaa käydä samalla tavalla kuin maitolavoille... Ovatko luonnonsuojelijat autioittamassa maaseudun ja muuttamassa Suomen jonkinlaiseksi kotkien paratiisiksi?


Matti Sarmela 28.9.2029

Syntyvyys ‒ uuden sukupolven synnytyslaitos pelastaa ihmislajin

Uusi totaalinen rakennemuutos. Rakennemuutos digitaaliympäristöön synnyttää universaalin yhtenäiskulttuurin, jossa ei ole enää mitään vanhoja yhteisörakenteita, tuskin edes kansallisvaltioita, jotka kykenisivät huolehtimaan maailmankansalaisten sosiaalisesta turvallisuudesta tai työvoiman tuottamisesta. Digitalisaatio ja robotisaatio tekee maapallosta yhden planetaarisen talousalueen, jossa vallitsee tavaroiden ja työvoiman vapaa liikkuvuus, globaali talous. Tulevat sukupolvet eivät enää synny johonkin yhteisöön, he eivät kuulu kansallisvaltioon eikä heillä ole enää kotiseutua tai muuta paikallista identiteettiä, kuin joku gigapoli, jossa he kulloinkin asuvat.

Postlokaalisessa maailmankulttuurissa avioliitto katoaa eivätkä lapset kasva enää perheissä niin kuin paikallisten kulttuurien aikakaudella. Tilalle tulee ilmeisesti oma teknosysteeminsä tai konserninsa, joka tuottaa globaalin työvoiman. Valvottu, kaupallinen lisääntymislaitos vapauttaisi lopultakin ihmisen kaikesta lokaalisen kulttuurikauden perinnöstä ja niistä velvollisuuksista, joita nykyisen ajan kansallisvaltiossa eläminen yksilölle asettaa. Reproduktiolaitokselle voidaan keksiä joku inhimillinen nimitys ja luonteeltaan ne olisivatkin yhteisöjä, jossa uudet sukupolvet syntyisivät, kasvaisivat ja saisivat parhaan tieteellisteknisen valmennuksen tulevaa globaalia työelämää varten.

Kehitys on jo tässä:

Avioliitto muuttuu seksikontakteiksi. Länsimaissa ei enää ole seksuaalinormeja eikä niitä ihanteita, jotka pitivät pystyssä paikallisyhteisöjä, niiden avioliitto- ja perheinstituutioita. Vähitellen kaikkialla maailmassa vallitsee ns. promiskuiteetti, täydellinen seksuaalinen normittomuus ja sosiaalinen anomalia. Rajoja rikkova taide, tajuntateollisuus, feminismi tai seksitutkimus eivät varmaankaan löydä enää mitään sellaista entisajan seksuaalinormia tai -ihannetta, jonka ikeestä nykyajan ihminen tulisi vapauttaa.

Länsimainen ihminen on jo single, yksilöihminen, joka ei kykene elämään kestävissä ihmissuhteissa, joka ei todellisuudessa pysty rakastamaan muita kuin itseään, jolla ei ole kohta pysyvää sukupuoltakaan. Postlokaalinen maailmankansalainen voi elämäntilanteensa mukaan elää eri puolilla maapalloa, homo-,hetero, muissa seksisuhteissa, harrastaa polyamoriaa, polygamiaa, polyseksiä kaikenlaisissa ihmissuhteissa, eikä mikään suhde kestä enää niin kauaa kuin lasten kasvattaminen aikuiseksi vaatisi. Kestävä, "elinikäinen" avioliitto on vapaan seksikulttuurin antirakenne ja menettää merkityksensä.

Perhe katoaa, suku unohtuu. Perheinstituution rappio on tullut yhänäkyvämmäksi. Lapsiperheet vähenevät ja lapsiluku pienenee, parisuhteetkin ovat jatkuvasti lyhentyneet ja niitä solmitaan yhä useampia elämän varrella. Vanhempien alkoholiongelmat, perheväkivalta, lasten huostaanotot lisääntyvät, lapsia syntyy yhä vähemmän. Kun eri puolilla maailmaa liikkuvilla projektityöläisillä, prekariaateilla ei enää ole syntymäpaikkaa, asuinpaikkaa eikä hautausmaata, sukulaisuuskin menettää merkityksensä eikä jäljellä ole mitään pysyvää rakennetta, joka tukisi perhettä. Yhteiskunnan on joka tapauksessa puututtava yhä enemmän lapsiperheiden elämään, ja kun kulttuuri siirtyy globaaleille teknosysteemeille, reproduktiotakaan ei voi jättää kansalaisten yksilönoikeudeksi.

Feminismi ja miessukupuolen jatkuva syyllistäminen on johtanut jatkuvaan perheensisäiseen vertailuun, koko kulttuurin sukupuolittamiseen ja samanlaisuustasa-arvon vaatimiseen. Entisajan perheen sisäinen roolijako ja roolimallitkin ovat kadonneet , nykyajan lapset elävät ydin-, uus-, sateenkaari- ja sijaisperheissä, yhä useammat yksinhuoltajaperheissä; pirstoutunut perheinstituutio ei enää tarjoa uusille sukupolville tasapainoista ja turvallista kasvuympäristöä.

Vapaa kasvatus on tuhonnut vanhemmuuden. Koteihin ja kouluihin masinoitu vapaa, väkivallaton kasvatus on muuttanut perheen ja koulujenkin perinteiset auktoriteettisuhteet, ja tuottanut Suomeenkin "mä haluun" -narsisteja, egonuoria, jotka eivät kykene luomaan pitkäaikaisia ihmissuhteita eivätkä sopeutumaan yhteiskuntaan. Luottamus toiseen ihmiseen, lähimmäisyys, empatia, hyvä käytös, kaikki yhteisönormit ja velvollisuudet katoavat. Vapaa kasvatus kumuloituu sukupolvi sukupolvelta. Tulevaisuudessa lapset kasvavat yhä itsekeskeisemmiksi eivätkä edes halua uhrata elämästään vuosikymmeniä jälkeläisten hoitamiseen.

Lapsiperheissä on yhä enemmän ongelmia, joihin yhteiskunnan on puututtava. Vanhemmat eivät jaksa kasvattaa lapsia yhteiskunnassa, jossa heiltä on otettu pois todelliset oikeudet ja auktoriteetti. Yhteiskunta, jopa tuomioistuimet vahtivat lasten oikeuksia, vaatimatta heiltä velvollisuuksia tai kunnioitusta vanhempiaan kohtaan. Kurinpito-ongelmat alkavat uhata jo koululaitostakin, opetuksen taso laskee eikä kukaan tiedä, selviävätkö suomalaiset enää globaalissa työkilpailussa.

Teknisesti yhä vaativammaksi käyvässä yhteiskunnassa vanhemmuuden yllä kasvaa ahdistus siitä, ettei heidän lapsensa menesty koulussa vaan ajautuu huono-osaiseksi ja kenties huumeidenkin käyttäjäksi. Yhä useammat nuoret katsovat, etteivät he pysty kasvattamaan lapsiaan yhä epävarmempaan yhteiskuntaan eivätkä varjelemaan heitä nykykulttuurin uhilta ja ongelmilta. Lapsiperhe ei enää ole onnellisen elämän perusta.

Globaali elämänmuoto. Jos työ muuttuu yhä lyhytjännitteisemmäksi projekti- tai pätkätyöksi tai yrittämiseksi, omaa uraa ei voi uhrata avioliitolle ja perheelle. Elämä on jatkuvaa muutosta, yhä hektisempää liikkumista, kännykkäelämää, ajelehtimista globaaleissa nettilaumoissa. Työmarkkinoita kiertävä projektityöläinen kykenee selviämään vain yksin, taistelemalla oman olemassaolonsa ja oikeuksiensa puolesta.

Reproduktiolaitos tuo muutoksen

Huippuihminen syntyy.Tulevaisuudessa valtiot - niin kauan kuin niillä on vielä omaa yritystoimintaa - ja yksityiset konsernit perustavat reproduktiolaitoksia, jotka tuottavat uudet sukupolvet, globaalien teknokoneistojen uuden ihmistyövoiman. Synnytyslaitoksiin valittaisiin vain perimältään terveitä valioyksilöitä tekemään lapsia. Vanhemmiksi valitut olisivat ammattisynnyttäjiä, joiden perimä täyttäisi tieteellistekniset vaatimukset. Tulevaisuudessa lapset voidaan synnyttää varmaankin jo keinotekoisesti, laboratorioiden liukuhihnoilla. Valvotussa reproduktiossa voitaisiin tuottaa huippusuorittajia ja erikoisihmisiä, joita postlokaalisen kulttuurin tuotanto-, urheilu- tai tajuntateollisuus tarvitsee. Synnytyslaitokset tekisivät myös mahdolliseksi lopultakin rajoittaa maapallon väestönkasvua.

Reproduktiolaitokset ovat huipputeknologian teknoyhteisöjä, jotka genetiikan, kasvatuksen ja fysiologian viimeisimpiä tutkimustulosten mukaan kasvattavat perimältään terveitä, tasapainoisia ja tietenkin älykkyydeltään huipputasoa olevia ihmisyksilöitä, joilla on kaikki edellytykset elää digitaalisessa maailmankulttuurissa onnellisen ja tuotteliaan elämän. He saisivat huippukoulutuksen, parhaan älykkyys- ja virikekasvatuksen, kaiken sen suorituskyvyn, mitä tieteellistekninen ihmistrimmaus kykenee tuottamaan.

Uusi ihmistuotanto. Ohjattu ihmistuotanto vähentäisi ratkaisevasti geneettisiä ja muita kehitysvirheitä ja voisi lopulta tuottaa vain täydellisiä työntekijöitä, jotka ovat fyysisesti ja psyykkisesti "huoltovapaita" , eivät kuluta terveyspalveluja ja pärjäävät roboteille. Ihmiskunnan lisääntymisen ohjaaminen tulee välttämättömäksi, kun terveys- ja sosiaalimenot kaatavat kansallisvaltioiden ja tulevaisuudessa myös globaalien teknosysteemien ylläpitämät sosiaalipalvelut. Epäterveitä lapsia ei globaalit työmarkkinat ota huolehtiakseen ja postlokaalisessa kulttuurissa, jossa kaikki yhteisöllisyys ja kollektiivisuus puuttuu, ei epäonnistuneita yksilöitä enää auteta julkisin varoin, yhteisöllisiä sosiaalirakenteita tuskin on olemassakaan. Ihmiselämän syntymästä kuolemaan hoitavat globaalit kaupalliset teknosysteemit.

Vapautettu maailmankansalainen. Globaali ihmislaji vapautuu perheväkivallasta, lapset kaltoinkohtelusta, teinit vanhempiensa mielivallasta ja aviopuolisot toinen toisistaan.

Seksiparit vapautuvat velvollisuudesta hankkia ja kasvattaa lapsia. Jokainen voi olla vain oma yksilönsä ja elää vain itselleen, hyvin harvat enää kykenisivätkään kasvattamaan lapsia väkivallattoman kasvatuksen, narsistisen liberalismin ja rajattoman tuottavuuden maailmassa.

Tulevat sukupolvet elävät jo kokonaan yksin omaa egoelämäänsä eivätkä tarvitse edes seksikumppania: robotit, tieteellistekniset seksivälineet ja simulaatio-ohjelmat riittävät. Sukupuolisuhteet toisen ihmisen kanssa menettävät nekin vähitellen mielenkiintonsa ja vähenevät, tai seksuaalivietti voidaan tukahduttaa, jopa eliminoida kokonaan ihmislajin perimästä. Mihinkä huipputeknologia ei pystyisi?

Näin ihminen vapautettaisiin kaikista niistä ongelmista ja tragedioista, joita seksuaalisuus on ihmislajille tuottanut, eikä yhdenkään feministin tarvitse enää kokea sukupuolittumisen tuskatiloja, synnytyskoneena olemista eikä sitoutumista lasten hoitoon. Vanhanaikaisen kotielämän epätasa-arvo, väkivalta, stressi ja epävarmuus katoaisivat. Vanhempien ei tarvitsisi olla huolissaan lastensa kehityksestä, koulumenestyksestä, huumeiden käytöstä eikä oman elämänuransa tuhoutumisesta. Perheväkivalta loppuisi kokonaan. Narsistisen yhteiskunnan ns. yksilöihmiset voivat täydellisesti uppoutua omaan egoelämäänsä ja yksilönoikeuksiinsa.

Globaali robottiaikakauden ihmislaji vapautetaan kansalaisyhteisöistä, perheestä ja avioliitosta, kaikista niistä siteistä, jotka nykyisin tukahduttavat modernin yksilöihmisen itsensä toteuttamista. Reproduktiolaitokset lopettaisivat kulttuurin primitivisaation ja ihmislajin rappeutumisen, pelastaisivat ihmiskunnan roboteilta.