Blogi

Matti Sarmela 22.5.2019

Ympäristödiktatuuri − vihreä totalitarismi - maapallon lopullinen hirmuvalta

Ilmastoahdistus on jo alkanut. Ihmiskunnan historian vaiheissa kaikki totalitaariset ideologiat ovat käyttäneet lapsia häikäilemättömästi hyväkseen. Ruotsissa joku tunnesairas pikkutyttö lietsoo jo silmitöntä vihaa, jonka kohteena ovat edelliset sukupolvet, hänen omat vanhem-pansa mukaan lukien, ja saa mediassa maailmanlaajuisen huomion. Mediahuomiosta eivät enää kilpaile kouluampujat, vaan ympäristöraivoajat, jotka haluavat luoda uuden lynkkausideologian.

Ruotsin noitavainoissa kaikkein yleisimmin ilmiantajina toimivat lapset; arvioiden mukaan 40 %:ssa oikeudenkäynneistä. Taalainmaan tunnetuissa noitavainoepidemioissa lapset ilmi-antoivat kilpaa niin naapureita kuin sukulaisiaankin. Lasten hyväksikäyttö ilmiantajina toistui kommunistisissa diktatuureissa, joissa oikeaa puhdasta ideologiaa puolustavat hyvät kommunistit tuomitsivat miljoonia ihmisiä kansan vihollisina. Ja tulee toistumaan ympäristö-diktatuuria luotaessa, elleivät yhteiskuntaa ylläpitävä hiljainen enemmistö pysty sitä estämään.

Totalitaarisen ideologian hirmuvalta perustuu vastustajiksi luokiteltujen dehumaanistamiseen, moraaliseen epäinhimillistämiseen. Ideologisen järjestelmän vastustajat on tehtävä eettisesti niin huonoiksi, että heidät voidaan eliminoida, poistaa hyvien oikeauskoisten kansalaisten yhteiskunnasta. He ovat ympäristösyntisiä, ja synnin palkka on kuolema. Moraalinen tuomitse-minen on jatkuvasti tiukentuva prosessi, jota on hyvin vaikea pysäyttää. Ympäristöhurskaiksi julistautuvat alkavat kilpailla maapallon pelastamisesta ja löytävät aina uusia ja uusia "hyviä ympäristötekoja", joita kaikkien "vastuullisten" ihmisten on tehtävä, ettei heitä leimattaisi koko maapallon ja ihmiskunnan vihollisiksi.

Oppineiden luoma hegemonia. Jotkut kristinuskon osuutta vähättelevät tutkijat väittävät, että noitavainot syntyivät "kansanuskosta", koska noitaoikeudenkäynneissä kyläläiset syyttivät toinen toisiaan. Noitavainojen ideologisen perustan, syyllistämisen hegemonian loi aikansa oppineisto ja valtaan pyrkivä kristillinen meritokratia, aikansa yhteiskuntapoliitikot, joiden asema ja ura perustui keskitetyn ideologian valvomiseen.

Tulevan hiilijalanjälkihysterian luovat tiedeuskonnon ideologit. Ihmiskuntaa uhkaa tieteel-listekninen ympäristödiktatuuri, joka perustuu ihmisen, luonnon ja tulevaisuuden digitaaliseen valvontaan. Nykyajan ilmastouskonnon pikkupapit keksivät jatkuvasti uusia "noitavasaroita", ympäristösyntejä ja ilmastorikoksia. Tällä hetkellä vuorossa ovat jo kesämökit, vaikka kesämökkiläiset jos ketkään pitävät yllä luonnon monimuotoisuutta. Sitten on vuorossa autoilu, matkustaminen, eläinperäinen ruoka ja kaikki kuluttaminen, mikä vain voidaan osoittaa epämoraaliseksi.

Ubiikki, kaikkialle ulottuva digitaalinen kontrolli on ns. kehittyneissä länsimaissa jo lähes täydellistä, samoin tekniikka, jolla massojen ajattelua voidaan ohjata. Kansalaisista kootaan ja tallennetaan jo lähes kaikki oleellinen tieto lapsuudesta vanhuuteen, fyysinen ja psyykkinen kehitys, koulumenestys, tutkinnot, suorituskyky, sairaudet, kulutustottumukset, hiilijalanjäljet ja selkäreppu. Kasvojentunnistustekniikka ja valvontakamerat luovat yhteiskunnan, jossa kansalaisten valvonta muuttuu täydelliseksi. Puuttuu vain kansalaisten julkinen profilointi, kansalaishyödyllisyyden määrittely. Mutta sellainen voidaan jo helposti tehdä, kun kaikki tarvittavat tiedot on jo talletettu. Kun valvonnan välineet ovat olemassa, niitä tullaan myös käyttämään.

Kaikkein vahvimpia uuden diktatuurin aseita ovat kaikkialle ulottuva hiilijalanjälkien ja saastereppujen mittaaminen. Ne ovat tieteellisteknisen ympäristödiktatuurin säälimättömän toteuttamisen perusta. Ideologisena perustana tulee ilmeisesti olemaan vaatimus kuluttamisen oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta. Sitä tullaan nimittämään uudeksi ihmisyydeksi ja demokratiaksi.

Kun kansallisvaltiot eivät voi ohjata globalisaatiota, digitalisaatiota, robotisaatiota eikä muutakaan kehitystä, maailmankansalaiset voivat ylläpitää illuusiota yhteiskunnan tasa-arvoisuudesta valvomalla kulutuksen yhdenmukaisuutta, siinä täydellistyy samanlaisuuden demokratia. Yhteiskunta on oikeudenmukainen, tasa-arvoinen ja totaalisesti hallittavissa, kun kaikkien maailmankansalaisten kulutusmahdollisuudet standardoidaan. Kukaan ei saa kuluttaa niin, että maapallon pelastaminen vaarantuu eikä ylittää niitä normeja, joita hyvälle elämänmuodolle on asetettu.

Tulevaisuudessa kulttuuri ja ihmiselämä suhteutetaan ilmastonmuutokseen, kaikki mikä on vastoin maapallon pelastamisen ideologiaa, tuomitaan epämoraaliseksi, rikokseksi koko ihmiskuntaa vastaan. Oikea postlokaalinen ympäristöihminen asuu metropolissa ympäristö-normit täyttävässä pikkuasunnossaan, ei syö lihaa eikä juo maitoa eikä koskaan käy valvo-matta luonnossa hiilijalanjälkiä jättämässä, ja muistaa kaikissa käänteissä ylistää ympäristön-suojelun pyhiä ja maailmanpelastuksen johtajaa.

Kulutuksen säälimättömään säännöstelyyn huipentuu yhdenmukaisuusdemokratia ja ympäristödiktatuuri. Totaalista valvontakulttuuria ovat jo luomassa erilaiset "syyttämisliikkeet", kuten yksisilmäinen feminismi, kostonhaluinen me too -paljastaminen, vapaa narsistinen kasvatus, someraivo ja yhteiskuntaa repivä kansallinen media. Kun kulttuurijärjestelmän kaikki toiminnot on digitalisoitu, jokaisen ihmisen on oltava mukana järjestelmässä, otettava otsaansa pedon merkki. Ilmiannettujen ympäristösyntisten elämä voidaan lopettaa yksinker-taisesti poistamalla heidän koodinumeronsa keskustietokoneesta, maailmanaivoista.

(Tuli taas sanotuksi jotain, jota kehitysuskonnon yhteiskunnassa ei saa sanoa, mutta mitä vuosikymmenien aikana olen kirjoittanut, on uhkaavasti käymässä toteen. Ehkä ympäristödiktatuuria ei synny, koska se ei lupaa loputonta aineellista hyvää, vaan jatkuvaa niukkuutta ja kieltäytymistä.)